Kuukauden arkisto:

maaliskuu 2016

Ruokabloggarin Långweekend

Kaupallinen yhteistyö, Kylpylähotelli Långvik

langweekend01.JPG langweekend02.JPG

Pääsin viime viikonloppuna nauttimaan Långvik -kylpylähotellin Thank God It’s   Långweekend -hemmotteluviikonlopusta yhteistyössä 13.5. järjestettävän PING Helsinki  -tapahtuman kanssa. PING Helsinki on Pohjoismaiden suurin sisältömarkkinoinnin tapahtuma, joka kerää yhteen suomalaisia bloggaajia, instaajia ja tubettajia sekä yrityispuolen edustajia saman katon alle Långvikiin.

langweekend03.JPG langweekend04.JPG

En ole aikaisemmin käynyt Långvikissä, vaikka aina silloin tällöin Facebookissani on näkynyt kaveripariskuntien päivityksiä kylpylähotellista ja sen konsepti oli sitä kautta tullut tutuksi. Pääsin viikonlopun aikana tutustumaan Långvikin palveluihin vahvasti ruokabloggarin näkökulmasta eli kokeilemalla hotellin ruokapalveluita läpi mahdollisimman monipuolisesti.

langweekend05.JPG langweekend06.JPG

Kun tulimme perille suuntasin lounaalle PING Helsingin järjestäjien ja muiden bloggareiden kanssa. Antti meni tekemään työhommiaan hotellihuoneeseemme ja siinä vaiheessa, kun palasin lounaalta, oli herralla sen verran huutava nälkä, että päädyimme tilaamaan hänelle Långvikin burgerin ja hedelmälautasen huonepalvelusta. Hampurilainen ylitti välittömästi kaikki odotukset. Sen lisäksi, että se oli tarjoiltu todella herkullisen näköisesti, oli burgerin bbq-kastikkeella maustettu pihvi juuri oikean kypsyinen ja rakenteeltaan täydellisen mehevä.

langweekend07.JPG langweekend08.JPG

Långweekendin aikana hotellissa on tarjolla paljon erilaista ohjelmaa. Muun muassa kylpyläosastolla alkaa lauantai-iltapäivällä vain aikuisille tarkoitettu Möet & Chandon Bubbling hours, hotellin elokuvateatterissa pyörii näytöksiä ja alkuillasta Långvikin viinikellarissa järjestetään shampanjatasting asiantuntijan johdolla. Osallistuin itse tuohon tastingiin, jossa syvennyttiin Moët & Chandon Brut Imperialin, Veuve Cliquot Vintage Rich 2002 ja Ruinart Blanc de Blancs -shampanjoiden makuihin sekä historiaan. En yleensä ole makeampien kuohuvien suurin ystävä, mutta tässä maistelussa omaksi suosikikseni nousi Veuve Cliquotin 28g/l sokeria sisältävä vintageshampanja.

langweekend09.JPG langweekend10.JPG

Shampanjamaistelun jälkeen siirryimme illalliselle Långvikin Bistroon . Vaikka huonepalveluruokien laatu oli nostanutkin jo odotuksiani hotelliravintolan suhteen, oli sen korkea taso silti pienoinen yllätys. Söin läpi ravintolan maistelumenun, jonka annokset sisälsivät lohta, perunanlapaa, avokado- ja ankanmaksamoussea, kuningasrapua, muikunmätiä, häränfilettä ja pähkinämaitoa. Maistelumenun kakki annokset olivat todella onnistuneita ja sivukorvalla kuulin, että myös kolmen ruokalajin Kirkkonummimenu  oli hyvin kehuttu.

langweekend11.JPG langweekend12.JPG

Långvikin Bistro ei ole vain hotelliasiakkaiden käytössä vaan siellä voi käydä illallistamassa kuka tahansa. Näin lauantai-iltana ravintola oli aivan täynnä, joten pöytävaraus on suositeltava. Ainoa, joka illallisessamme jäi harmittamaan, oli ruokailun puolessa välissä alkanut Earth Hour, jonka vuoksi ravintolasta sammutettiin kaikki valot. Yli puolet upeista annoksista jäi siis kuvaamaatta, joten ne kannattaa sitäkin suuremmalla syyllä käydä kokeilemassa henkilökohtaisesti paikan päällä.

langweekend13.jpg langweekend14.JPG

Långweekend -hemmotteluviikonloppuun kuuluu monipuolinen buffetaamiainen, mutta me päätimme kuitenkin tällä kertaa tilata aamiaisen huoneeseemme ja se osoittautui aivan täydelliseksi ratkaisuksi. Perushuoneaamiaiseen sisältyy todella runsas leikkele- ja kasvisvalikoima, tuoremehuineen, kananmunineen, croissanteineen ja jälkiruokineen. Lisäksi aamiaisen päälle on tilattavissa erikseen myös pekoni-munakaslautanen, terveellinen jogurtti-mysli-marjavalikoima ja iso kasa pannukakkuja, jotka sai kerrankin nauttia pelkässä aamutakissa vaakatasossa eikä kiireestä ollut tietoakaan.

langweekend15.JPG langweekend16.JPG

Kiitos Långvik ja PING Helsinki! Olisipa jokainen viikonloppu yhtä ihana.

I ♥ SOMAn sushiburritot

En tiedä, mitä itselleni on viime aikoina tapahtunut, mutta olen kehittänyt suhteellisen vakavan addiktion sushiburritoihin. Kävin Freda 27 auenneessa ravintola SOMAssa ensimmäisen kerran heti maaliskuun alussa, kun ravintola oli aukaissut ovensa. Maistoin silloin seesamimarinoitua jättirapua ja sinistä perunaa sisältävää Baja Fuji rullaa, mutta jotenkin sen jättimäinen koko häkelsi niin paljon, etten oikein osannut päättää mitä siitä pidin. Yksi sushiburrito painaa varmaan lähemmäs 500 grammaa ellei jopa yli.

Sitä seuraavalla viikolla sähköpostiini kolahti tarjous tulla nauttimaan yksi sushiburrito ravintolan piikkiin ja sovimme pian ihanan 52 weeks of Deliciousness -blogia kirjoittavan Annen kanssa lounastreffit SOMAan. Tällä kertaa valitsin listalta pintapaahdettua lohta sisältävän Bandit Alaskan ja mukillisen kylmää appelsiinirooibosteetä. Meinasin pyörtyä onnesta, kun maistoin ensimmäisen suupalan kyseistä komboa. Rapeaa, rouskuvaa, suolaista, makeaa, tulista, taivaallista, täydellistä, parasta.

Onnistuimme saamaan myös istumapaikat kivasti ruoanvalmistustiskin toiselta puolelta ja täytyy sanoa, että paikan subwaymäinen tekemisen meininki ja pikaruokafiilis toimi erittäin hyvin. Olemme nyt paraikaa mökillä pääsiäisen vietossa, mutta aion suunnata heti ensi tiistaina uudelle rullalle. Olen päättänyt maistaa kaikki SOMAn burritot läpi ja onnistua vielä joskus nauttimaan sellaisen viimeistä riisiä myöden. Halkeamispisteessä jättämäni Bandit Alaskan kolmannes on meinaan ainoa asia, joka tällä hetkellä mieltäni kalvaa.

soma_sushiburrito2

Ei koskaan saisi heittää hyvää ruokaa pois. Eikä varsinkaan, jos se on sushiburritoa, jota ei saa kotiinkuljetuksella 400 km päähän ravintolasta juuri sillä hetkellä, kun pahimmat himot iskevät. 

SOMA, I Love you.